Talvisia kuvia ja kuulumisia

Mysti ja Nuna

Pitkästä aikaa kirjoittelen taas tänne blogiin. Vähän on meidän elämä muuttunut tässä neljän kuukauden aikana. Olemme muuttaneet koirien kanssa takasin vanhempieni luokse. Olen hakenut opiskelemaan lähihoitajaksi ja sairaanhoitajaksi. Nyt sitten odotellaan pääsykokeita ja sitä tärppääkö opiskelupaikka. Siihen asti aika meneekin harrastaessa koirien kanssa(niin kuin aina) ja töitä tekemällä.

Ransu ja Hilla

Kevätkin on tulossa, vaikkakin kyllä hitaasti, kun näyttää tuota lunta tulevan joka viikko lisää ja lisää. Ja varsinkin nuo lumituiskut eivät oikein piristä päivää. Mutta ihana nauttia niistä päivistä, kun kevät aurinko lämmittää. Olemmekin ottaneet tavaksi, että joka lauantai lähdemme koko perheen voimin ukkini kodalle metsään ulkoilemaan koirien kanssa ja tietysti paistamaan makkaraa ja juomaan kunnon nuotiokahvia. Viime viikonloppuna sijoituspoika Ransukin pääsi mukaan ulkoilemaan ja herran kyllä näytti nauttivan ulkoilusta muiden koirakavereiden kanssa =)

Hilla, Wilma ja Nuppu

Mysti nauttii ulkoilusta

Ransu

Sain myöskin äidiltä lahjaksi uuden trimmauskoneen ja pöydän. Sellainen pöytä vielä, jossa on säädettävä korkeus, niin tälläinen tappijalkakin saapi kunnon asennon trimmatessaan koiria eikä tarvitse piipistellä ja nostella käsiä, että yltää koiran selkään kunnolla. Nyt hartiatkin kiittävät. Ja trimmikone on aivan mahtava kaksinopeuksinen Andis. Kyllä lähtee hyvin karvat koirilta ja nyt koirat ovatkin pysyneet koko ajan sellaisessa perus trimmissä täälä porukoilla. Tässä kevättä ootellessa, että pääsee taas tuon Mystin oloa helpottamaan, leikkaamalla turkin taas lyhyeksi.

Kävimme viime viikonloppuna äitini ja pikkuveljeni tyttöystävän kanssa mutkan Juukassa näyttelyssä. Mukana oli sijoituspoika Ransu (Taliesin's Auriel) sekä äitini puolitoista vuotias narttu Liisa. Tuomarina fieldeillä oli Tuula Savolainen. Liisa sai laatuarvosana Hyvä. Hienosti Liisa kyllä esiintyi, vaikka oli ensimmäisessä näyttelyssään. Ransua tuomari kehui heti kun tuli kopeloimaan, nimittäin luonnetta, joka oli erittäin iloinen ja leikkisä. Olin niin iloinen jo pelkästään siitä. Ransu sai erinomaisen arvostelun ja sai ERI:n ja SA:n ja oli PU1 ja sai vielä sertinkin. Sitten rotunsa paras kehässä Ransu tuli VSP:ksi. Kaunis juniori narttu voitti Ransun, kasvattaja täti ei voisi olla iloisempi kasvatin menestyksestä =) Ransu sai tälläisen arvostelun:

"14kk. Hyvät mittasuhteet, tyyppi erinomainen, oikealinjainen pää, rungoltaa hieman keskenkehityksen, kaunis kaula & ylälinja, tasapainoisesti kulmautunut, hyvä raajaluusto & käpälät, hyvät suorat takaliikkeet, etuliikkeissä hieman löysyyttä, sivuliikkeessä pitkä tehokas maatavoittava askel, hyvä turkki, hapsut & häntä."

Ransu liikkeessä

Liisa liikkeessä

Mutta kyllä tämän neljän kuukauden sisään on myöskin mahtunut paljon surua. Jouduimme luopumaan perheemme suuresta koira persoonasta, aivan liian pian. Äitini koira Niitti (My Boy Unique For Fortune-Favoured) Jouduttiin lopettamaan suurien kipujen vuoksi. Niitti oli kuollessaan reilu kaksi vuotias, joten herra todella oli aivan liian nuori lähtemään luoltamme. Suru on edelleen suuri koko perheellä. Niitti oli upea koirapersoona, enkä varmasti koskaan tule tutustumaan niin upeaan koiraan, kuin Niitti. Niitti tulee pysymään sydämmessäni aina sellainen hurmuripoikana, jota herra oli koko elämänsä ajan.  

Niitti  1.5.2010-18.1.2013

"Nyt olen vapaa ja mukana tuulen
saan kulkea rajoilla ajattomuuden. 
Olen kimallus tähden, olen pilven lento,
olen kasteisen aamun pisara hento. 
En ole poissa vaan luoksenne saavun
mukana jokaisen nousevan aamun.
Ja jokaisen tummuvan illan myötä
toivotan teille hyvää yötä."

-Henriikka